Käsitteiden viidakko

Liike-elämän alueella tapahtuvaa tiedustelutoimintaa leimaa kirjava käsitteiden viidakko, jonka sisällä on paljon näkökulmaeroja. Määritelmät ovat niin suomalaisessa kuin kansainvälisessä tutkimuksessa vielä hyvin väljästi muotoiltuja.

Yksityiset yritykset ympäri maailmaa ovat aina seuranneet liiketoimintaansa vaikuttavia tekijöitä.  Historiassa tätä toimintaa on toteutettu usein epävirallisin menetelmin, eikä kovinkaan jäsennellysti. Ajan saatossa ala on kuitenkin kehittynyt ja sille on muodostunut oma käsitteistö, jota sotilastiedustelun ja muiden viranomaisten käyttämät määritelmät ovat osittain muovanneet. 

Seuraavaksi perehdytään tarkemmin käsitteisiin, niiden eroihin ja yhtäläisyyksiin:

Private Sector Intelligence & Private Intelligence

Efren Torresin (2019) mukaan Private Sector Intelligence (PSI) -käsite voidaan määritellä prosessiksi, jossa kerätään, analysoidaan ja jaetaan strategisen ja taktisen tason tietoja, jotka on hankittu avointen lähteiden (OSINT), sosiaalisen median lähteiden (SOCMINT) ja henkilölähteiden (HUMINT) kautta mahdollisista vihamielisistä toimijoista tai vaarallisista maailmanlaajuisista tapahtumista, jotka voivat aiheuttaa suoria fyysisiä tai maineriskejä yrityksen toiminnalle tai omaisuudelle. Yksityisen sektorin tiedusteluyksiköiden (Private Sector Intelligence Units, PSIU) tehtävänä tuottaa ennakkovaroitus johtajille, sidosryhmille ja työntekijöille kaikista havaituista uhkista, jotka voivat vaikuttaa yhtiöön tai sen olemassaoloon. Lisäksi vastuisiin kuuluu organisaation sisäisten ja ulkoisten uhka-arvioiden laatiminen, tutkinnat, riskien arviointi ja matkustusturvallisuus, sekä yhteistoiminta muiden tiedustelutoimijoiden ja korporaatioiden kanssa tiedon jakamiseksi.

Robson (2022) puolestaan esittää, että Private Sector Intelligence toimii kattokäsitteenä seuraaville alakäsitteille, jotka nähdään usein joko päällekkäisinä tai synonyymeinä toisilleen: Risk Intelligence ja Security Intelligence, Protective Intelligence ja Opportunity Intelligence. Myös Corporate Intelligence voidaan katsoa menevän tämän kattokäsitteen alle (Focus, 2020).

Eamon Javersin (2021) määritelmän mukaan yksityinen tiedustelu (Private Intelligence) voidaan jakaa kahteen osaan, joita erottaa tiedustelun kohde ja toimeksiantaja:

1. Yhtiöt, jotka toteuttavat tiedustelutoimintaa alihankintana valtiolliselle taholle. 

2. Yhtiöt, jotka myyvät tiedustelupalveluita tai yhtiöt joiden liiketoiminnan tukitoimintoihin tiedustelu sisältyy. 

Javersin näkökulma kattaa niin yksityisen kuin valtiollisen toimintaympäristön, jossa yksityisillä toimijoilla on myös roolinsa. Ensimmäisessä tapauksessa kohde on yleensä valtiollinen tai valtiolliseen toimijaan kiinteästi liittyvä, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa kohde on ulkoinen toimintaympäristö ja kilpailevat kaupalliset yritykset.

Strategic Intelligence

Strateginen tiedustelu tai strateginen liiketoimintaympäristön seuranta eli Strategic Intelligence (SI) tarkoittaa tiedon tuottamista yrityksen strategisen päätöksenteon tueksi. Strategisen tiedustelun avulla pyritään tuottamaan yritysjohdolle tietämys siitä, mikä on yrityksen nykytila, liiketoiminnan suunta ja yrityksen suorituskyky suhteessa ympäröivään toimintaympäristöön. Kartoittamalla riskejä ja mahdollisuuksia pyritään turvaamaan pitkän tähtäimen kilpailukyky. Prosessi koostuu keräämisestä, prosessoinnista, analyysista ja jakamisesta (Liebowitz 2006, Pirttimäki 2007, Thierauf 2001).

Strategisella toimintaympäristön seurannalla pyritään Lehtisen (2013) mukaan rakentamaan toiminnalle suuntaa, jossa yritys pystyisi mahdollisimman hyvin vastaamaan yritykseen vaikuttavien muutostekijöiden kehittymiseen tulevaisuudessa. Strateginen tiedustelu on globaali käsite, joka kattaa laajasti yksityisen sektorin tiedustelutoiminnan ulottuvuudet: Business Intelligence, Competitive Intelligence ja Competitor Intelligence (Fernández-Villacañas, 2020).

Business Intelligence

Business Intelligence (BI) on hyvin väljästi käytetty termi, joka voi eri asiayhteyksissä kuvata hyvin monia eri asioita riippuen termin käyttäjästä. Toisinaan kirjallisuudessa BI-termillä tarkoitetaan pelkästään yrityksen sisäisen liiketoimintatiedon käsittelyä ja hallintaa. Joskus taas käsitteellä pyritään kuvaamaan laajasti koko yrityksen toimintaympäristötietoisuutta kattavaa näkemystä, jossa otetaan huomioon niin ulkoinen kuin sisäinen toimintaympäristö. Joissain tapauksissa BI-termiä käytetään kuvaamaan vain yrityksen ulkoista toimintaympäristöä, varsinkin termin varhaisissa määrittelyvaiheissa 1980-luvun Pohjois-Amerikassa. BI-termille löytyy myös useita synonyymejä sekä siitä johdettuja alatermejä. Terminologian erot ovat myös maantieteellisiä. Samasta asiasta käytetään eri nimityksiä Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassa.

Business Intelligence BI-käsitettä voidaan pitää ensimmäisenä liiketoiminnan alalla esiintyneenä ja vakiintuneena tiedustelun käsitteenä. Se ilmestyi ensimmäisen kerran jo 1865, jolloin Richard Millar Devens käsitteli aihetta kirjassaan. Devens kuvaili teoksessaan pankkiiria, joka aktiivisella tiedustelutoiminnallaan Euroopassa sai aikaan suuria voittoja finanssialalla (Devens, 1865).

Seuraavan kerran BI-käsite nousi esiin vuonna 1958 IBM:n analyytikon Hans Peter Luhnin julkaisemassa artikkelissa. Tämä artikkeli käsitteli liiketoimintatiedon hallintaa ja sen kykyä avustaa yritysjohtoa (IBM Journal, 1958). Varsinaisesti kirjallisuudessa käsite määriteltiin ensimmäisen kerran 1960-luvulla (Greene 1966). BI syntyi yritysjohdon tarpeita vastaavaksi malliksi, jonka avulla hankittiin ja prosessoitiin tietoa yrityksen nykyisestä tilasta ja tulevaisuudesta (Lehtinen, 2013).

Virpi Pirttimäki (2007) määrittelee väitöskirjassaan Business Intelligence -käsitteen seuraavaan suomenkieliseen muotoon: liiketoimintatiedon hallinta. Liiketoimintatiedon hallinnan käsitteellä viitataan Pirttimäen (2007) mukaan sekä yrityksen johtamisen kannalta oleelliseen tietoon että toimintaan, joka mahdollistaa kyseisen tiedon prosessoinnin ja jalostamisen päätöksenteon tueksi. Tämän kokonaisuuden tavoitteena on vastata yritysjohdon asettamiin tietotarpeisiin. Pyrkimyksenä on, että yritysjohto kykenee havaitsemaan toimintaympäristössään tapahtuvat muutokset ja pystyy arvioimaan niiden vaikutuksia yrityksen liiketoimintaan. Suomessa BI-käsite ymmärretään yleensä sen laajimmassa merkityksessä ja sillä tarkoitetaan sisäisen ja ulkoisen yritystiedon järjestelmällisetä ja jatkuvaa seurantaa, keräämistä, analysointia ja jakamista. Viimeisin suomalaiseen tiedustelumaailmaan kehittynyt termi on liiketoimintatiedustelu, mutta sen käyttö on toistaiseksi vielä suppeaa.

BI-käsitteen juuret ovat lukuisissa perinteisissä tieteenaloissa ja liiketoiminnan osa-alueissa. Käsite ei ole saavuttanut vakiintunutta asemaa, eikä sille ole muodostunut yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Joissain tapauksissa BI:n ajatellaan koostuvan vain markkinatiedustelua (Market Intelligence) tai kilpailijatiedustelua (Competitor Intelligence), jonka tarkoituksena on kerätä ja analysoida tietoa vain yrityksen ulkoisesta liiketoimintaympäristöstä kuten markkinatilanteesta, asiakkaista ja kilpailijoista. Toisaalta jotkut IT-orientoituneet toimijat tietojärjestelmämarkkinoilla ovat käyttäneet BI:hen liittyvää käsitettä puhuessaan tietovarannoista (Data Warehouse) tai vastaavista teknisistä ratkaisuista (Pirttimäki, 2007).

Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1980-luvulla kirjoitetussa liiketoimintatiedusteluaiheisessa (BI) kirjallisuudessa painottuvat ulkoista ympäristöä koskevat tiedot, jotka on kerätty ulkoisista lähteistä. Esimerkiksi Tysonin (1986) mukaan BI koostuu usean eri tyypin tiedustelutiedoista:

• Competitor intelligence 
• Customer intelligence 
  
• Market intelligence  
• Technological intelligence 
• Product intelligence 
• Environmental intelligence

Lehtisen (2013) mukaan teknologinen harppaus 1990-luvulla kuitenkin muutti Yhdysvalloissa BI:n määritelmän suppeammaksi ja koskemaan vain organisaation sisäistä numeerista dataa analysoivaksi prosessiksi Tämän termin rinnalle kehittyi myös Business Analytics (BA) -termi. Nyt ulkoista toimintaympäristöä käsittelevästä tiedustelusta käytetään Pohjois-Amerikassa BI-käsitteen sijasta käsitteitä Corporate Intelligence, Competitive Intelligence, Competitor Intelligence, Customer Intelligence, Market Intelligence, ja Technology intelligence.

Teknisemmän lähestymisen mukaan BI on käsitteellinen kehys johdon päätöksenteon tuelle, joka yhdistää arkkitehtuurin, tietokannat, analyyttiset työkalut ja sovellukset. Tähän tekniseen näkökulmaan yhdistyy tiiviisti Customer Intelligence -käsite, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan asiakkaiden ostoskäyttäytymisen teknistä mallintamista ja data-analytiikan avulla saatua tietoa. (Sharda, ym. 2017)

Kuten huomataan, Business Intelligence on käsitteenä hyvin laaja ja eri yhteyksissä eri tavalla ymmärretty. Laajimmassa näkökulmassa BI voidaan nähdä kokonaisvaltaisena käytännössä kaikki yksityisen sektorin toimintaympäristöt kattavana käsitteenä, jonka alle muut tiedustelun käsitteet uppoavat. Käsitteen kahtia jakautuneisuus on näkyvintä yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen käsityksen välillä. Yhdysvaltalainen tutkimus liittää Lehtisen (2013) mukaan käsitteen useammin yrityksen sisäisen datan kvantitatiivisen prosessointiin ja eurooppalainen tutkimus yrityksen ulkopuolisen informaation kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen prosessointiin.

Corporate Intelligence

Corporate Intelligence on yritysten toteuttamaa tiedonhankintaa yksityisen sektorin toimintaympäristössä. Tätä toimintaa voidaan toteuttaa palveluna toiselle yritykselle tai yritys voi itse toteuttaa tiedustelua tukeakseen liiketoimintaansa. Tiedon hankinta on laillisissa raameissa tapahtuvaa. Corporate Intelligence -toimijat ovat erikoistuneet tukemaan suuria kansainvälisiä yrityksiä ja hankkimaan niille tietoa päätöksenteon tueksi. Tiedonhankinta tulee kyseeseen erityisesti tapauksissa, joissa yritys lähtee laajentamaan toimintaansa maantieteellisesti ennalta tuntemattomalle alueelle. (Focus, 2020)

Corporate Intelligence -termi voidaan nähdä läheisenä terminä Competitive intelligence -termille. Molempien termien tapauksissa kohteena on pääasiassa ulkoinen toimintaympäristö ja kilpailevat yhtiöt. Competitive Intelligence on kuitenkin luonteeltaan eettisempää, ja tämän alan harjoittajat haluavat profiloitua oman Code of Ethics -kriteeristönsä kautta. Corporate Intelligence -palveluita tarjoavat yritykset puolestaan voivat venyttää näitä rajoja ja pyrkivät jopa erottumaan sen perusteella, että niillä on pääsy verkostojensa kautta myös ei-julkiseen tietoon. Tietyllä tapaa tämä toiminta on luonteeltaan lähellä kansainvälisistä suhteista tuttua diplomaattista käytäntöä.

Corporate Intelligence on kattava termi yritysten tiedonhankintatoiminnalle. Siinä yhdistyy sisäinen ja ulkoinen toimintaympäristö, yritysturvallisuustoiminta ja laaja-alaisesti erilaiset tekniikat ja toimintatavat. Corporate Intelligence -termi kuvaa Hank Prunckrunin (2012) mukaan yhtälailla termejä Business Intelligence, Competitor Intelligence sekä Competitive Intelligence. Corporate Intelligence voidaan siis käsittää läpileikkauksena yksityisellä sektorilla tapahtuvasta organisaation ulkoiseen toimintaympäristöön keskittyvästä tiedonhankinnasta ja analyysista. Huolimatta siitä, että tiedustelu kattaa pääasiassa ulkoisen toimintaympäristön voivat Corporate Intelligence -toiminnot tutkia (Investigate) myös organisaation sisäisiä yksittäisiä tapauksia keskittymättä kuitenkaan sisäisten liiketoimintaprosessien monitorointiin.

Competitive Intelligence

Competitive Intelligence on prosessi, jolla organisaatiot keräävät tietoa kilpailijoista ja kilpailuympäristöstä ja soveltavat sitä suunnitteluprosesseihinsa ja päätöksentekoon. Pääasiallinen käyttötarkoitus on auttaa yritystä arvioimaan kilpailu- ja markkinaolosuhteitaan. CI on toteutettu laillisin keinoin ja sitä harjoitetaan ammattimaisesti. Ammattikunnan jäsenet sitoutuvat noudattamaan tiettyä ammattietiikkaa (Code of ethics) työhönsä liittyen. CI keskittyy pääasiassa ulkoiseen liiketoimintaympäristöön, markkinoihin ja kilpailijoihin. Se sisältää tietoa kilpailutilanteesta, kilpailijoiden suunnitelmista ja strategioista. Suomessa Competitive Intelligence termin rinnalla on käytetty myös Business Intelligence -termiä, eikä niiden välille ole tehty selkeää eroa. Alkuperäinen suomenkielinen termi ilmiölle on markkina- ja kilpailijaseuranta. (Global Intelligence Alliance 2005; Hirvensalo 2004; Pirttimäki 2007; Pellissier & Nenzhelele 2013 )

Competitor Intelligence

Mintzberg (1994) käyttää Competitor Intelligence -käsitettä Competitive Intelligencen synonyyminä. Competitor Intelligence nähdään usein kuitenkin vain yhtenä Competitive Intelligencen osa-alueena, koska sen katsotaan sisältävän kilpailijatietojen lisäksi myös laajempia kilpailu- ja markkinatietoja. (Choo, 2002)

Yhteenvetoa

Tiedustelun käsitteiden kirjo yksityisellä sektorilla on laaja. Samat termit vilisevät eri yhteyksissä riippuen lähteen koulutustaustasta, työhistoriasta, toimialan kulttuurista sekä maantieteestä. Alan ammatillisen kehityksen edistämiseksi on tärkeää pyrkiä käsitteiden tarkempaan määrittelyyn ja yhtenäistämiseen. 

Kun käsitteet nivotaan yhteen, saadaan aikaan alla oleva kuvio, joka valottaa niiden suhteita toisiinsa tiedon luonteen ja laajuuden kautta. 

Yksityisen sektorin toimintaympäristössä tapahtuvaan tiedusteluun liittyvien käsitteiden suhteet. 

LÄHTEET: 

Choo, C. W. (2002) Information Management for the Intelligence Organization: The Art of Scanning the Environment. 3rd Edition. Information Today, Medford, NJ. pp. 86

Devens, R. (1865). Cyclopædia of commercial and business anecdotes. Haettu 30.5.2022 osoitteesta: https://archive.org/details/cyclopaediacomm00devegoog/page/n208/mode/2up?q=intelligence

Fernández-Villacañas, M. A. (2020). Strategic Intelligence Management and Decision Process: An Integrated Approach in an Exponential Digital Change Environment. University Foundation San Pablo CEU.

Focus. (2020). What is Corporate Intelligence and who needs it? Haettu 30.4. osoitteesta: https://focus.cbbc.org/what-is-corporate-intelligence/#.YI7StaGU_IU

Global Intelligence Alliance (2005). Competitice Intelligence in Large Companies - Global Study. GIA White Papers, No. 4.

Greene, R.M. 1966. Business Intelligence and espionage. Dow Jones-irwin: Homewood

Hirvensalo, I. (2004). Competitive Intelligence in Finland. Journal of Competitive Intelligence and Management. Vol 2, No. 2, pp. 22-37.

Javers, E. (2010). Broker, Trade, Lawyer, Spy - The secret world of corporate espionage. Harper Business.

Lehtinen, N. (2013). Strateginen ja ennakoiva toimintaympäristön seuranta. University of Jyväskylä.

Liebowitz, J. 2006. Strategic Intelligence: Business Intelligence, Competitive Intelligence, and Knowledge Management. Auerbach Publications: Boca Raton

Luhn, P. (1958). A Business Intelligence System. IBM Journal. Haettu 30.5.2022 osoitteesta: https://web.archive.org/web/20080913121526/https://www.research.ibm.com/journal/rd/024/ibmrd0204H.pdf

Mintzberg, H (1994). The Rise and Fall of Strategic Planning: Preconceiving Roles for Planning, Plans and Planners. Free Press, New York.

Pirttimäki, V. 2007. Business intelligence as a managerial tool in large Finnish companies. Tampere: Tampere University of Technology.

Prunckun, H. (2012).Counterintelligence, theory and practice. Lanham, Maryland: Rowman & Littlefield Publishers.

Pellissier, R. & (2013). Towards a universal definition of competitive intelligence. SA Journal of Information Management 15(2), Art. #559, 7 pages. Haettu 1.5.2021 osoitteesta: https://journals.co.za/doi/pdf/10.4102/sajim.v15i2.559

Robson, M. (2022). Private sector intelligence: on the long path of professionalization. Haettu 23.5.2022 osoitteesta: https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/02684527.2022.2029099

Sharda, Delen, Turban. (2017). Business Intelligence, Analytics and Data Science. A Managerial Perspective

Spycast (2021). Corporate Espionage: An Interview with CNBC's Eamon Javers. Haettu 20.2.2021 osoitteesta: https://podcasts.apple.com/us/podcast/corporate-espionage-an-interview-with-cnbcs-eamon-javers/id201680433?i=1000368401776

Thierauf, J.R. (2001). Effective business intelligence systems. Quorum Books: Westport

Torres, E. (2019). Welcoming the New Age of Intelligence. Journal of European and American Intelligence Studies